asetun asemiini

tai oikeastaan …

olen niissä aina

valmiina vastaanottamaan

huolia -

aina

 

kuin koiranpentu

rajoja vailla

poukkoilen

kerjään huomiota

rajoja

olen eksynyt

hapuilen

en löydä ketään

edes itseäni

olen hukassa

jatkuvasti

silmästä silmään

kohtaan yksinäisyyden,

tyhjyyden, pakene en

uutta mieli keksii:

päiväkahvit juhlii

itsestäänselvyyksistä

nousee elämän onni

havahtuu oivallukseen:

minun on mahdollista

 

minä kyllä kaipaan huvituksia

ja elämyksiä,

mutta ensin tulee normaali elämä

tylsä ja tyhjäkin

ja mikä sen päälle tulee, on luxusta

mutta ensin siis normaali elämä

ja päälle tulevat tuntuvat lahjoilta

 

kyllin hyvä elämä

ei ehkä samanlainen kuin toisilla

menneisyys mukana

silti myös riemastuttava

ei ole tarpeen yltää mahdottomuuksiin

vaikka vierellä liidellään kuinka korkeuksiin

aivan kuin Jumala olisi pysäyttänyt ja kysynyt;

jos annan sinulle iloa, uusia ihmisiä ja mielekkäitä

juttuja, lupaatko nauttia

en ota vastuuta

en osaa irrottautua

terapiaa jokaiselle vastaantulijalle

puhuipa hän säästä tai mistä tahansa

otan osaa hänen sanoihinsa